Rumpujen rikas värimaailma pimeässä säväytti
litin värifestivaalit: Esa Kotilainen ja Ugr-rumpuryhmä, Kuusankosken kamarilaulajat johtajanaan Taina-Maaria Rautasuo.
Saukonkallion lava 13.8.2005
Matalapaine siirsi Hiidenvuorelle suunnitellun yökonsertin Saukonkallion lavalle. Ratkaisu oli ymmärrettävä, ja hienon luonnon keskellä sijaitseva pimeä lava oli myös ihan toimiva miljöö.
Esa Kotilainen tunnetaan äänimaailmojen kokeilijana, joka poikkeaa totutusta musiikillisesta ilmaisusta luontevasti milloin mihinkin suuntaan. Kahdeksan vuotta sitten ensimmäisen kerran toteutettu Muinaisperkussiivinen kvartetto on kuultu Hiidenvuorella neljä vuotta sitten ja sama teos kuultiin nyt siis Saukankallion lavalla kuoron kanssa yhteisesityksenä.
Lisävärinsä tämänkertaiseen esitykseen toi myös lähes totaalinen pimeys - ilman sähkövaloja, vain soittajien pienten otsalamppujen valossa esitystilassa oli suorastaan aavemainen tunnelma. Soittajien keskinäisen kommunikoinnin ollessa melkein yksinomaan auditiivisten virikkeiden varassa muusikoiden yhteistyö oli ehkä normaalia kiinteämpää.
Muusikoiden keskinäinen ajatustenvaihto ja musiikilliset dialogit olivat mielenkiintoista kuultavaa. Esitys oli välillä huimaa ajatustenlentoa koko lyömäsoitinarsenaalin keskellä. Soittajilla oli käytettävissään muun muassa erilaisia rumpuja, symbaaleita, gongeja, rytmiputkia sekä etnoperäisiä soittimia eläinten luista ja sarvista lähtien. Lyömien värimaailma oli yllättävän runsas.
Rumpujen polyrytmiikka laittoi kuoron koetukselle, mutta yhteinen poljento löytyi varsin vaivattomasti. Kalevala-tyyppinen, vaihtuvarytminen poljento laulussa loi konserttiin vahvan kansallisromanttisen tunnelman. Kuoro selviytyi vaativasta roolistaan kiitettävästi.
Muinaisperkussiivinen kvartetto on mielenkiintoinen teos. Ensimmäisellä kerralla sen tematiikka ei välttämättä avaudu, mutta kun ajatusten antaa viedä, voi sen teemoissa aistia suomalaisen luonnon ja historian monimuotoisuuden. Kuoron osuus auttoi teoksen entistä kiinteämpää sijoittamista suomalaisugrilaiseen perinteeseen.
Kun konsertissa elementteinä ovat vain kaikkein primitiivisimmät musiikintekokeinot - erilaiset lyömäsoittimet ja ihmisääni - ollaan aika syvällä musiikin historiassa. Tämän päivän ihminen kaipaa musiikkikokemukseltaan tietty rytmiä, mutta harmonian ja erilaisten soittimien kera. Siksi pysähtyminen niukkojen musiikillisten elementtien ääreen on aina vavahduttava kokemus.
Jos rummuilla pitäisi saada yhteys johonkin tuonpuoleiseen, pääshamaani Kotilaisen johdolla se Ugr-rumpuryhmän kanssa voisi vaikka onnistuakin, sen verran tehokasta ja vaikuttavaa rumpujen hypnoottinen rytmi aika ajoin oli. Musiikissa kun on aina voimaa.
REIJO VAURULA (Kouvolan Sanomat 17.8.2005)
|
