Klassista ja kaunista
Kuusankosken Kamarilaulajat: Valohämyä
Laura Heikinheimo.
KUUSANKOSKEN Kamarilaulajat on julkaissut suomalaista kuoromusiikkia sisältävän äänitteen, Valohämyä. Aistikkaan kansilehden suojaan pakatun levyn raitapuolella kuoro laulaa kaksitoista a cappella sävellystä johtajanaan TainaMaaria Rautasuo. Laulut on äänitetty Kuusankoskitalon Kuusaasalissa helmikuussa 2008. Levyn on tuottanut Laura Heikinheimo.
KAMARILAULAJAT on kehittynyt Taina-Maaria Rautasuon johtamana varsin laadukkaaksi kamarikuoroksi. Sointi on nuorekas ja tasapainoinen ja äänivarat hyvät. Musiikin soidessa kuullaan jokaisen äänen laulamana kultivoituja soolo-osuuksia.
Alkupuoli sisältää vanhaa klassista ohjelmistoa. Isänmaalle, Sortunut ääni ja Finlandia-hymni saavat asiallisen kauniin tulkinnan. Ehkäpä hiukan napakampi ote olisi tuonut lisää puhtia sanomaan.
Finlandian esittäminen keskellä levyohjelmistoa ajattelutti ensin, se kun on vakiintunut suurten kokonaisuuksien loppuhuipentumaksi konserteissa. Mutta motiivina olkoon tässä kolmen Sibeliuksen laulun sarjan päätös.
RAIMO TANSKASEN kauniit, romanttiset laulut Tuoksuvat kielot ja juhannusyö kuuluvat jo sekakuoroklassikoihin samoin Sarmannon sävellykset. Eino Leinon runoihin sävelletyt Rannalle nukkunut ja Noctume tulkitaan kauniisti: "Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu". Juhani Komulaisen herkässä laulussa Sade, tunnelmoidaan tihkusateessa rannan kaislojen tuoksussa.
Jussi Chydeniuksen Elina Vaaran sanoihin säveltämä kansanlaulunomainen Sininen taika huipentuu upeaan duurisointuun. Erinomaisessa sovituksessa kansansävelmästä Kaipaava kuullaan taas levyn yllättävin loppu kaipauksen jäädessä kuin ilmaan leijumaan.
Äänitteen kaksi viimeistä laulua, Säde Bartlingin sävellykset Kuu valkea käy ja Aamukuva, muodostavat Valohämyä-kokonaisuuden. L. Onervan sanoihin sävelletty kaksiosainen teos on valmistunut vuonna 2006 ja omistettu Kuusankosken Kamarilaulajille, joka myös lauloi teoksen kantaesityksen 2007.
Säde Bartling on luonut Onervan runoista kauniita, polyfonisia kokonaisuuksia, jotka eivät ole maailman helpoimpia laulaa; pitkiä säveliä, sooloja, taukoja, kuvioita, legatoa, yön tunnelmia kohti ikuisuutta ja aamun auerta. Vaikeiden, säestyksettömien a cappella -laulujen esittäminen, vaatii paljon kuorolta ja johtajalta.
Juuri modernit, polyfonisesti rakennetut kuoroteokset ovat kaikkein vaativimpia. Jokaisen äänen, stemman on toimittava itsenäisesti, mutta sopeuduttava joustavasti toisiin. On saatava aikaan kaunis, tasapainoinen kokonaisuus ja vielä huomioitava taiteen vaatimus, muoto ja kuulijan odotukset.
KUUSANKOSKEN Kamarilaulajat kertoo esitteessään rakkaudestaan a cappella -lauluun. On ihailtavaa, että nuorekas kuoro ja johtaja saavat voimaa suomalaisesta kuorolyriikasta ja vieläpä klassisen ja romantiikan ajan ohjelmistosta. Sitä ohjelmistoa löytyy paljon, pulmana vain valinnan vaikeus.
Esikuvana kuorolla on Hilkka Norkamon aikoinaan johtama Kuusankosken Kaikukuoro, joka saavutti mainetta kotimaassa ja ulkomailla. Myös Kaiku-kuoro rikastutti ohjelmistoaan tilaamalla uusia lauluja eri säveltäjiltä ja esittämällä siiten niitä omina bravuurinumeroinaan.
Kuusankosken Kamarilaulajat on hyvällä tiellä kohti tulevaisuutta. Laadukkaita laulajia tuntuu riittävän. Kuoron tason määrittäjinä ovat usein miesäänet. Kun löytyy kamarilaulajien tasoisia tenoreita ja bassoja, voivat sopraanot ja altot johtajan toiveiden mukaan luoda taidetta vankalle pohjalle.
Valohämyä, kuoron esikoislevy, on hieno näyttö osaamisesta ja myös kuin kunnianosoitus suomalaiselle kuorotaiteelle. Onnitteluni!
JOUKO TÖRMÄLÄ
|
