Valoa hämärtyneeseen syksyyn
Kuusankosken Kamarilaulajien 15-vuotisjuhlakonsertti.
Johtajana Taina-Maaria Rautasuo
Kuusankoskitalo lauantai 11.10.2008.
KUUSANKOSKEN Kamarilaulajat on ehtinyt kunnioitettavaan viidentoista vuoden ikään. Ensimmäisen levynsä kuoro julkaisi kuitenkin vasta nyt. Kuoron puheenjohtaja Riikka Nöjd kertoi avaussanoissaan kuoron halunneen tehdä levyn hyvin, muun muassa äänenhuoltoon on paneuduttu. Tämä panostus kuuluu kuoron yhtenäisessä ja raikkaassa soinnissa.
Sekä konsertin että levyn otsikkona ollut Valonhämyä sopi tilanteeseen, sillä konsertti antoi sekä ohjelmallaan että tasollaan valoa syksyn hämärään.
Konserttiin ja samalla levylle on koottu sekä perinteistä että uudempaa kuoro-ohjelmistoa. Kaikki konsertissa kuultu musiikki oli suomalaista. Tutuimpia lienevät Sibeliuksen laulut ja tuoreinta ohjelmistoa edustivat levyä varten tilatut Säde Bartlingin sävellykset. Kuusankosken kamarilaulajat taipui hyvin kaikenikäiseen musiikkiin.
TAINA-MAARIA RAUTASUO on tehnyt tarkkaa työtä kuoronsa kanssa. jokaisen laulun fraseeraus ja siihen olennaisesti liittyvä hengitys oli mietitty loppuun asti. Välillä laulut loppuivat hiukan yllättäen. Pitkä yhteinen historia kuuluu lauluissa, kuoro hengittää yhdessä. Äänet ovat tasapainossa ja vaikka kymenkunta miestä ei ole missään nimessä liikaa, he kuitenkin olivat tasavertaisia ilahduttavan suuren naislaulajien määrän kanssa. Kuorolaiset pystyivät laulamaan sekä perinteisessä muodostelmassa että eri tavoin sijoittuneina. Sade-laulun muodostelman tarkoitus ei kuitenkaan minulle aivan valjennut.
Myös Rautasuon johtaminen kuoron edessä oli tarkkaa ja ilmeikästä. Kuoronkin ilme oli iloinen, tuntui kuin heillä olisi ollut todella mukavaa yhdessä. Luultavasti näin olikin. Välillä mieleen nousi toive, että kun osaaminen ja tekemisen ilo ovat hyvällä tasolla, voisi laulamisessa olla vielä aste enemmän kipinää. Legatolinja on kaunista ja sointi raikas, ehkä joskus äänen laadun vaaliminen menee sanoman ohi. Varsinkin uudemmissa sävellyksissä vielä selvempi artikulaatio olisi syventänyt kuuntelukokemusta.
OHJELMAN KOSKETTAVIN hetki minulle oli toisen puoliskon avannut Kaipaava. Siinä laulajat päästivät kaipauksen tuskan kuulumaan äänessä asti. Jaakko Mäntyjärven Tikanpolkka kirvoitti ansaitut aplodit. Sen vaikea rytmiikka ei tuntunut tuottavan mitään hankaluuksia laulajille ja muutenkin esimerkiksi sykkeen vaihtuminen sujui aina saumattomasti. Alkupuolen suomalaiset kuoromusiikin klassikot saivat myös hienon tulkinnan.
Säde Bartlingin Kuu valkea käy ja Aamukuva ovat hienoja uusia kuorosävellyksiä. Kiitos siis Kuusankosken kamarilaulajille että ovat ne tilanneet. Laulut eivät olleet helppoja mutta taitavilla laulajilla ei ollut ongelmia.
Erityinen kiitos on myös annettava konsertin taustakuvina nähdyille kauniille ja tyylikkäille valokuville sekä kauniille käsiohjelmalle.
JOHANNA HASU
|
