|
Kuusankosken Kamarilaulajien joulukonsertti
Johtajana Taina-Maaria Rautasuo
Valkealan kirkko 16.12.2004
"KUOROMUSIIKKIA parhaimmillaan", kuiskasi eräs tyytyväinen kuulija korvaani viimeisten sävelten vaiettua Valkealan kirkon joulukonsertissa.
Kysymyksessä oli Taina-Maaria Rautasuon johtama Kuusankosken Kamarilaulajien konsertti, jossa avustivat Kirsi Saari, piano ja Eija Puukko, piccolohuilu. Konsertin oli järjestänyt Valkealan Musiikin Ystävät ry. Kuiskaukseen voi vain hymyillen nyökätä hyväksyvästi.
Viime aikoina on vastaan tullut monia liian pitkäksi venytettyjä konsertteja. Tällä kertaa oli kesto pysytetty tunnissa, mikä on sopiva kirkkokonsertin mitta.
TAINA-MAARIA Rautasuon johtamat kamarilaulajat esittivät hienostunutta, kypsää laulantaa, kypsää, vaikka kuoron keski-ikä on nykyajan kuoroksi varsin alhainen. Äänet soivat kiinteinä ja yhtenäisinä ja äänten välinen balanssi oli aika-ajoin suorastaan herkullisen tasapainoinen. Voimaakin löytyi tarvittaessa, ja pianissimo hyrisi silloin tällöin korvaa hivelevästi.
Kuoron äänivarat ovat tällä hetkellä tosi hyvät, onhan laulamassa mukana useita päteviä musiikintekijöitä. Äänitarkkailuun oli kuulijalla mahdollisuuksia, koska suuri osa lauluista laulettiin a cappella, säestyksettöminä.
Taina-Maaria Rautasuon ote kuoroon on rauhallinen ja huolehtiva. Johtamisasento on vakaa, eikä monesti nähtävästä johtajan niiailusta yleisön edessä ollut jälkeäkään. Kädet toimivat alhaalla, jolloin kuoron laulaminen on vapaata. Johtajan käsien noustessa nousee laulajan pään asento ja ääni kiristyy kurkkuun. Tällä kertaa siitä ei ollut vaaraa, laulu kaikui luonnollisena ja linjakkaana.
KAMARILAULAJAT noudattelivat ilmeikkäästi sanojen sanomaa, ja eri säkeistöt pitkissä säkeistölauluissa muotoiltiin hiljaisiksi tai sanojen vaatiessa esitettiin voimallisemmin. Näin oli esimerkiksi Gustav Holstin laulussa Keskitalvi synkkä sekä Mendelssohnin Enkellaulu kajahtaa -teoksessa.
Upea uusi tuttavuus oli Martti Helan laulu Hiljainen joululaulu. Kuulin laulun ensimmäisen kerran, ja se teki vaikutuksen kauniilla melodisilla ideoillaan. Helan sanoittamat kolme säkeistöä, hiljainen joululaulu, unteni joululaulu ja rauhainen joululaulu, mollisävelmä ja viimeisenä sointuna kirkas duuri muodostivat ensi kuulemalta viehättävän ja virkistävän kokonaisuuden. Tapani Arvolan sävellys Taas joulu tänne tullut on loi hartaudellaan kauniin joulun tunnelman.
KONSERTISSA oli useita kiinnostavia esityksiä, joista voisi vielä mainita vaikka J. F. Waden sovittaman vanhan portugalilaisen jouluhymnin Adeste Fideles, missä kuoro lauloi mieskuorona, naiskuorona ja sitten vielä mahtavasti sekakuorona.
John Rutterin rytmikkäässä ja iskevässä teoksessa Shepherd's pipe carol eli Paimenhuilun joululaulu soitti piccolo-obligaton musikaalisesti Eija Puukko. Kirsi Saari tuki kuoroa useissa lauluissa taitavasti säestyksellään.
Vieraskielisistä lauluista oli kuulijoita varten laadittu suomennokset, mikä auttoi seuraamaan laulujen sanomaa. Käsiohjelman sisäsivuihin voisi kiinnittää vielä enemmän huomiota ja saada aikaan visuaalisemman kokonaisuuden.
JOUKO TÖRMÄLÄ
|
