Puhdasta, kirkasta ja tyylikästä Kuusankosken Kamarilaulajien konsertti huokui alusta loppuun varmuutta ja iloa. Kuusankoskelaiseen muusikkoperheeseen syntyneen ja Sibelius-Akatemiassa opiskelleen Taina-Maaria Rautasuon työ kuoron johtajana on ollut perusteellista ja määrätietoista ja kuoron saavuttama korkea taso on palkinto myös hänelle. Kuoron varapuheenjohtaja Jukka Stenroos korosti tervetuliaissanoissaan Rautasuon innostavaa ammattitaitoa kuoron menestyksen takana, mutta onhan toki niin, että hyvä johtaja tarvitsee myös hyvän instrumentin onnistuakseen. Kuusankosken Kamarilaulajiin on valikoitunut osaava ja joustava joukko, jonka sointi on kirkas ja hymyilevä. Äänet ovat nuorten aikuisten ääniä: niissä on nuoruuden kuulautta, mutta myös aikuista, teknistä taitoa. Huomio kiinnittyi kuoron sopraanoihin, joiden korkeat äänet olivat kellomaisen heleitä, mutta silti voimakkaita. Koko kuoron sävelpuhtaus oli erinomaista, huojahdukset olivat aivan hetkellisiä ja nekin harvassa. Kaksi naislaulajien riviä soi yhdenmukaisina. Kuoron altot pystyivät tarvittaessa myös hyvin sopraanoväritteiseen äänentuottoon, vaikka mataliakin ääniä löytyi. Miesäänten yhteissointi oli miellyttävä ja intelligentti, vain pääluvultaan melkoisessa vähemmistössä olleet tenorit ottivat ehkä liikaa paineita soolohetkistään, jotka muuttuivat muulloin niin puhtaasti lauletuista kuorostemmoista ikään kuin neljän solistin yhteisnumeroiksi tarkkuuden ja myös puhtauden kärsiessä (esimerkiksi Kostiaisen Hyvää iltaa kultasein -laulussa). Konserttiin oli valittu harkiten hyvin perinteistä, suomenkielistä sekakuoro-ohjelmistoa. Kantelettaren runot olivat pääosassa Jean Sibeliuksen, Toivo Kuulan ja Jussi Chydeniuksen sävellyksinä ja kansanlauluina. Myös suomalaisen kirjallisuuden suurnimet Aleksis Kivi (Aarre Merikanto: Sydämeni laulu) ja Eino Leino (Heikki Sarmanto: Rannalle nukkunut) olivat mukana. Ohjelmalehtisessä sanoittajat oli ilmoitettu säveltäjien lisäksi, mikä oli tyylikäs oivallus, koska tekstit olivat suomenkielisinä ja hyvin artikuloituina kaikkien ymmärrettävissä. Toru Takemitsun Shima e oli ainoa ei-suomalainen kappale, joka kuitenkin musiikiltaan sopi kokonaisuuteen ja viittasi kuoron tuleviin ulkomaanmatkasuunnitelmiin. Juhlakonsertin pituus, väliaikoineen vain puolitoista tuntia, oli naseva ratkaisu. Mieluummin riemulla juostut 200 metrin aidat kuin urhea, mutta uuvuttava maraton. Jo ennen kuorolaisten astumista sisään silmä lepäsi kauniisti ja arvokkaasti koristellun lavan harmoniassa, joka loi heti ammattimaisen oloiset puitteet esiintymiselle. Varsinainen kuoroammattilaisuus ei liene Kuusankosken Kamarilaulajien tähtäimessä ainakaan kollektiivina - yksilöitä saattaa nousta joukosta kyllä - mutta kuoro antoi Taina-Maaria Rautasuon johdolla itsestään hyvin muuntautumiskykyisen kuvan, joka on nopeaoppisuuden ohella hyvin tärkeä ominaisuus. Laulajien hyvä nuotinlukutaito sekä musiikkilajien ja -tyylien laaja tuntemus ovat kaikille usein esiintyville kuoroille oleellisia taitoja. Toivottavasti Kuusankosken Kamarilaulajat jaksaa edelleen sinnikkäästi kehittää kivijalkaansa myös näiden muusikon perustietojen parissa. Anneliina Koskinen Kuusankosken Kamarilaulajien 10-vuotisjuhlakonsertti. Johtajana Taina-Maaria Rautasuo. Kuusankoskitalo 18.10.2003.